De Profundis – Ursula Langmayr & Jan Lehtola

Liput 35 / 30 / 15 €
Eläkeläiset, työttömät ja varusmiehet 32 / 27 / 15 €
Opiskelijat ja alle 18-vuotiaat 15 €
+ tilausmaksut (alk. 1,50 € / tilaus)

Myynnissä Lippu.fi ja ovelta 1,5 h ennen konserttia

Osta lippu

Kantaesitys: Jyrki Linjaman teos De Profundis sopraanolle ja uruille

Ursula Langmayr, sopraano
Jan Lehtola, urut

Urkuyö ja Aaria -festivaali on tuottanut vuosittain perinteisesti suomalaisen kantaesityksen. Vuonna 2024 kantaesityksen saa Jyrki Linjaman säveltämä teos De Profundis sopraanolle ja uruille. Teos on sävelletty itävaltalaiselle sopraano Ursula Langmayrille. Urkurina toimii monipuolinen urkutaiteilija Jan Lehtola.

Festivaali haluaa tällä konsertilla muistaa Oskar Merikantoa, jonka kuolemasta tulee kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta.

Jyrki Linjama kertoo sävellystyöstään näin:

“Säveltäjän työ on lähtökohtaisesti vuorovaikutusta ja
jakamista, toimimista osana yhteisöjä, joissa on pitkään harjoitettu
laulamista ja soittamista, rakennettu kirkkoja ja soittimia, kirjoitettu ja
luettu tekstejä, vietetty monenlaista juhlaa, ei vähiten yhteisen messun
puitteissa.

Sillä De profundis III on vahvasti juhlamusiikkia, mutta surujuhlan
merkeissä. Psalmin 130 latinankielinen teksti ja musiikin materiaali on
otettu teokseeni katolisesta Gradualesta, sen hautajaisosiosta. Näin
vakavana aikana on etuoikeus voida työkseen säveltää vakavaa
musiikkia: tunnustella mahdollisimman kirkkaasti ja lahjomattomasti
pimeyttä ja samalla kaivata valoon. Musiikin taitteissa vuorottelevat
keskenään vastakohtaiset piirteet: toisaalta ankaruus ja julmuus, toisaalta hellyys ja herkkyys.

Säveltäjän työ on vastakulttuuria. Sekä laulamisessa että soittamisessa
keskeistä on kosketus: tarkkuus ja rikkaus siinä, miten ilmavirta saa
laulajan ruumiin resonoimaan, miten soittaja koskettaa instrumenttiaan
ja samalla instrumentti soittajaa. Samalla musiikki harjaannuttaa
koskemattomuuden kunnioittamiseen ja rajojen tajuun: näissä suhteissa
musiikki on myös syväekologista, vastavoima silmittömälle kaikkeen
kajoamiselle ja maaniselle ahneudelle.

Minulle tärkeitä yhteisöjä ovat kirkko ja taidemusiikin ammattilaiset.
Näiden välinen kosketuspinta on historian pitkässä juoksussa
kaventunut: onkin aina motivoivaa, kun voi tässäkin suhteessa kulkea
vastavirtaan ja palata länsimaisen musiikin juurille. Vuosikymmenten
mittaan sen vastavirran voima onkin usein tuntunut hämmentävän
vahvalta, sekä rohkeiden festivaalinjärjestäjien että innostuneiden
muusikoiden työssä. Viimeksi mainituista urkuri Jan Lehtola on hieno
esimerkki, ja olen iloinen, että hänet saatiin kantaesityksen soittajaksi.”