Suuri intensiteetti ja taituruus avasivat mielen tuntemattomia lukkoja kyyneliin asti jo ensimmäisten osien aikana.

Suurta iloa seuraa suuri suru, surua käsittämätön toivo.

HÄNDELIN Messias ei ole mikään helposti tarinallistettava näytelmä siinä missä vaikkapa J. S. Bachin passiot. Ei, vaikka Messiaan ensimmäisessä osassa eletäänkin Jeesuksen syntymän odotusta, toisessa osassa tämän kuolemaa ja kolmannessa lopullista voittoa kuolemasta.

Aleksi Barriére onnistuu rakentamaan tarinan voimakkaiden karaktäärien kautta. Lavalla on perhe, jotka voisivat olla jopa neitsyt Maria ja vanhempansa, puolisonsa. Näemme kärttyisän isän, basso Cornelius Uhlen jyrisemässä vaikuttavia tuomion sanoja. Näemme uudesta elämästä kuulleen, tulevan isoäidin ilon kontra-altto Francesca Asciotin tulkitsemana. Syrjempänä haahuilee isäoletettu, profeetallinen, ylä-ääniä helisevä tenori Nick Pritchard.

Nuori äiti, nuori sopraano Clara Kim murtaa loputkin kyynelpadot lapsensa syntymästä kertovilla, korkeuksiin kurkottavilla lauluillaan. Koko nelihenkinen perhe kerääntyy vastasyntyneen ympärille. Suurta iloa seuraa suuri suru, surua käsittämätön toivo. Miten vaikuttavasti kuvattua kaikki.

KUN KATSE seuraa intensiivistä esiintymistä, korvat iloitsevat Aapo Häkkisen orkesterin ja kuoron yhteen solmivasta kokonaisnäystä. Pasi Hyökin valmentama EMO Ensemble soi taitavien nuorten äänien heleää voimaa ja sopii siksi upeasti uuden elämän ihmettelyyn. Tapiola Sinfonietta osoittaa erinomaisen iskukykynsä myös barokkiorkesterina, urkurinaan Anna-Maaria Oramo.

Edes tutut, riemulliset hitit eivät vie pois esityksen rauhasta ja intensiteetistä kasvavasta tulkinnasta, joka kääntää katseen sisäänpäin. ”Niin te löydätte levon sielullenne”, luvataan myös Messiaan ensimmäisen osan lopussa. Ensemble teki tästä suuresta kirkkomusiikkiteoksesta jotain täysin uutta.